Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Kolme pientä kysymystä

Haluanko? Tarvitsenko? Pystynkö?


Kävin yön yli reissussa hakemassa vauhtia, ja eilinen ilta kuluikin vaihteeksi raivauksen parissa. Tällä kertaa kyytiä sai romut yläkerran aulasta. Ensimmäisenä silmiin osui - - - kangaspuut! Kyllä vaan, meillä on ihka oikeat kangaspuut, jotka sain muutama vuosi sitten. Multa oikein kysyttiin haluaisinko sellaiset, sais ihan ilimatteeks. Ai miten ihanalta tuntuikaan ajatus mattojen kutomisesta!


Ja sitten ne realiteetit: 1. En ole koskaan kutonut kangaspuilla mitään. 2. Meillä ei voi käyttää mattoja, kun kissat pissaa ne hetkessä. 3. Vaikka talo onkin iso, ylimääräistä tilaa ei ole niin paljon kuin kangaspuut vaatisi. 4. Mun kärsivällisyys ei ikinä riittäisi matonkuteiden leikkelyyn, enkä oikein näe järkee ostaa niitä uutena.. jne..

Mutku mää halusin.. Niinpä kangaspuut haettiin kaukaa isolla vaivalla. Katsottiin vierestä kun niitä purettiin, ja yritettiin painaa mieleen mikä osa kuuluu mihinkin. Meillä oli silloin yksi opiskelija, eli kotona oli yksi huone tyhjillään, sinne kasattiin kangaspuut. Vakaana aikomuksena oli käydä käsityökeskuksella opettelemassa kutomista, mutta se jäi.. Koskaan ei saatu aikaiseksi tilattua loimittajaa vaimikäsenytonkaan, joka olisi laittanut loimet paikalleen, ja miksi olisikaan, enhän olisi kuitenkaan edes osannut kutoa.


Opiskelija muutti takaisin kotiin, huone tarvittiin taas käyttöön, kangaspuut purettiin ja osat kannettiin yläkerran aulaan, vähän sinne ja tänne, mihin sattui mahtumaan. Eilen ne saivat kyydin eteiseen, ja tänään kannoin osat leikkimökkiin. Pois jaloista tilaa viemästä, ainakin kesään asti kunnes ensimmäiset leikkimökkikekkerit tulee ajankohtaisiksi.

Ehkä jos olisin alunperinkin miettinyt, tarvitsenko todella kangaspuita, ja onko niille riittävästi tilaa ja aikaa, nuo kangaspuut ei olisikaan päätyneet meille. Nyt toivon vain, että kaikki osat on pysyneet tallessa (jotkut narunpätkäniput kissat pissas, ja ne on ehkä hävitetty), ja että joku joka ei pelkästään haaveile kangaspuista, vaan myös tarvitsee sellaiset sekä osaa niitä käyttää hakisi ne pois. Sais ihan ilimatteeks.


(Lumikuvat tänäältä, tapaninpäivältä ja syyslomalta)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Taas samalla kaavalla

Meillä joulu on aina mennyt tutun kaavan mukaan. Ja kun tarpeeksi monta vuotta käy läpi samoja rutiineja, voikin käydä niin että niiden muutaminen on mahdotonta. Vaikka itsellä olisikin halua päivittää perinteitä, alkaa lapset nurkumaan jos jokin ei menekään ennaltalaaditun käsikirjoituksen mukaan. (Neitissä on alkanut näkymään hirveesti perfektionistin piirteitä..)


Joulu on aina vietetty kotona, oman perheen kesken. Kerran, jouluna -97 oltiin mummilassa, kärsin silloin karmeesta alkuraskauden pahoinvoinnista enkä jaksanut ajatellakaan mitään joulua. Lisäksi oltiin koko perhe flunssassa, ja lapset yski niin kovasti että oksentelivat. Oli ihan kiva mennä valmiiseen joulupöytään. Tänä jouluna meillä on ensimmäistä kertaa ollut jouluvieras, pikkutyttyrän iskä, joka ei normaalisti kuulu kalustoon mutta halusi kuitenkin viettää joulun meillä.


Kuusi on haettu muutama päivä ennen aattoa omasta metsästä ja koristeltu olkikoristeilla ja lasipalloilla, ilman sen suurempaa blingblingiä. Joululaatikot (porkkana- ja lanttu-) on tehty pakastimeen jo aiemmin. Kinkku on ollut suolaantumassa. Aatonaattoiltana tehdään joulupuuroa varten sekametelisoppa (ai että sitä mölinää kun meinasin tällä kertaa tehdä rusinasoppaa..), sekä lämmitetään leivinuuni, jossa kinkku paistetaan yöllä niin että aamulla voi herätä ihanaan jouluntuoksuun.


Aattona keitetään riisipuuro, johon laitetaan yksi manteli. Puuro syödään puolenpäivän aikoihin, ja kaikki istuu pöydässä, söi puuroa tai ei. Puuron kanssa tarjotaan sekametelisoppaa, kanelia, sokeria, mehua ja maitoa. Joku saa mantelin, tänä vuonna se onnekas oli Mies. Yleensä vitsaillaan että mantelinsaaja joutuu tiskaamaan koko joulun tai olemaan kiltisti seuraavaan jouluun asti. Joskus se joka on saanut mantelin on saanut myös ylimääräisen lahjan (Aku Ankan taskukirjan).


Puuron jälkeen lämmitetään sauna. Ennen saunottiin koko perhe yhdessä, nykyään saunavuoroja on monta. Joulusaunassa ollaan kynttilänvalossa, eikä siellä tietenkään tapella tai huudeta. Saunatontulle (eli kissoille) viedään saunaan puurokuppi, jos muistetaan. Saunan jälkeen puetaan jouluiset vaatteet, ihan sellaiset missä kukakin tykkää olla: on vähän juhlavampaa hamosta sekä kalsareita ja villasukkia, ehkä jotain punaista. Joku saattaa laittautua vähän enemmän, joku on ihan luomusti. Lapset katsovat jouluvideon, ja aikuiset valmistelevat ruuan.


Syömään päästään ehkä viiden-kuuden aikaan. Pöydässä on kynttilöitä, kinkkua (sinappihuntu korppujauholla ja neilikoilla, joita ei tänä vuonna laitettu. neilikat (kolme) jouduttiin lisäämään kun kinkku vietiin pöytään..), kastiketta, laatikoita, perunoita, porkkanoita, ehkä herneitä, omenaa, punajuurta, suolakurkkua, ehkä raejuustoa, mehua, maitoa, joskus viiniä. Leipää ei kuitenkaan jakseta syödä. Pöydässä istutaan pitkään, syödään hyvin, ja jossain välissä joku vaivihkaa poistuu hakemaan lahjat.


Lahjoja on yksi lahjakassillinen per kärsä (en tykkää paperiroskista), lisäksi kummit on saattaneet laittaa jotain pientä, ja aina on koko perheelle yhteisiäkin lahjoja: elokuvia, palapelejä, suklaata tms. Lahjakasseista löytyi tällä kertaa vähän joulusuklaata, kirja, villasukat ja jokaiselle jotain muuta pientä: meikkejä, leivontajuttuja, kuulokkeet, pelihommia, vaatetta, raaputusarpoja. Ja lahjathan oli siis enimmäkseen muiden puolesta hommattuja. Ihan olivat lapset ihmeissään kun lahjoja oli niin paljon. Miehelle ostin perinteisesti sukkia ja boksereita sekä villapaidan, jonka ajattelin mahdollisesti pölliä omaan käyttöön. Itse sain yhden paketin ystävältä, ja lisäksi ostin itselleni parit pikkuhousut ja muutaman kirjan oman maun mukaan. Enkä tietenkään edes paketoinut niitä. Ihan oli hyvät lahjat kaikilla ja mikä tärkeintä: niitä oli sopivan vähän.


Loppuilta ja alkuyö vietetään hämärässä, ihmetellään lahjoja, laitetaan villasukat jalkaan, leikitään, pelataan yksin ja yhdessä, syödään suklaata, katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja jne. Nukkumaan mennään tapojemme mukaan myöhään, ja jouluaamuna herätään myöhään. Joulupäivänä hengaillaan kotona, jatketaan lahjojen tutkimista, syödään aatolta jääneitä jouluruokia sitten kun kaikki on syöneet kyllästymiseen asti suklaata, valvotaan taas myöhään jne. Tapaninpäivänä jatketaan samaa rataa, ruokana on kuitenkin jo ehkä jotain muuta, yleensä joulukinkinkun rippeistä tehtyä pitsaa, saatetaan käydä ajelulla mummilassa tai sitten ei.

Nyt meni taas näin, ehkä ensi jouluna jotain muuta.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Toitotus


Kaikille tahdomme toitottaa
- töttöröö, töttöröö -
toitottamalla toivottaa
- töttöröö, töttöröö -
oikein


- töttöröö!

(sanat jotenkin sinnepäin by Fröbelin Palikat)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Synninpäästö



Kotiliedestä Suorat sanat! -palstalta löytyi helpottavaa viisautta otsikolla Laiskottele enemmän:

"Anna pöydän olla sekaisin, korvaa laatu määrällä ja tee työsi heikosti. Rentous tuottaa hyvää, väittää professori Juha T. Hakala.

Luovuus vaatii laiskottelua. Työelämässä on liikaa pelon ja huolen sävyttämää suorittamista. Maitohapoilla ei pysty tuottamaan luovia ideoita. Luovuus on kuin arka eläin: kun sitä ahdistaa ja vokottelee, se jähmettyy koloonsa eikä suostu näyttäytymään. Tarvitaan aikaa ja tuumailua, jopa suoranaista laiskottelua, jotta aivot rentoutuvat.

Tauko on tärkeämpi kuin työ. Kyvyttömyys pysähtyä on yleinen sairaus. Otollinen rentous syntyy oikeasta tahdista. Taukojen lisäksi tärkeitä ovat suvantokohdat, jolloin ei tehdä mitään. Ne ovat ikään kuin venähtäneitä taukoja. "Ellei ole pitkiä aikoja tekemättä mitään, menettää kaiken", väitti amerikkalaiskirjailija Charles Bukowski.

Rutiini vie nuhjulaan. Rutiinit hyydyttävät ja turruttavat, uurtavat ajatusten nuhjulaan. Jos on mustasukkaisesti rakastunut rutiineihin, on menettänyt luovuutensa aikaa sitten. Varsinkin työssä toisto tappaa, ja loputon toisto tappaa vuorenvarmasti. Emme jaksa, viitsi tai uskalla nähdä asioita uusin silmin. Käännä kokeeksi asiat nurin. Yleensä kierrät työpöydän, jotta pääset työtuolillesi. Mitä jos vaihteeksi konttaisit pöydän alta?

Sotku on hyödyllistä. Luulin pitkään, että siisteys on tehokkuuden merkki. Työpöytäni oli jatkuvasti kaaoksessa, ja joskus se hävetti. Sitten kuulin tiedemiehestä, jolle oli annettu toinen työhuone, koska hän ei enää voinut ottaa opiskelijoita vastaan varsinaisessa työhuoneessaan: solan rakentaminen sotkun keskelle olisi ollut vaarallista. Siisteys vie enemmän aikaa, rahaa ja päreitä kuin sekasotku. Kohtuullisen epäjärjestelmälliset ihmiset ja työpaikat ovat tehokkaampia ja luovempia kuin sellaiset, joissa ollaan tiukkapipoisen järjestelmällisiä. Ei sotku aina tarkoita järjestyksen puuttumista. Se on vain erilainen tapa tehdä asioita.

Seiskan taso riittää. Työelämässä tehdään paljon ylilaatua. Useimpiin hommiin riittää seiskan taso, joskus vielä huonompi. Turmarajaksi voi kutsua laatutasoa, joka riittää nipin napin. Kaikilla töillä on turmarajansa, jota ei koskaan pidä ylittää reilusti. Toisaalta turmarajan alittaminenkaan ei pääty hyvin. Kun oppii näkemään "riittävän laadun", säästää aikaa ja alkaa voida paremmin. Silloin saa myös lisää aikaa töihin, jotka vaativat kymppi plussan. Jos asettaa kympin tavoitteekseen aina, ei voi koskaan olla tyytyväinen ja uupuu taatusti. Usein määrä korvaa laadun. Hylkää laatu ja ala huiskia. Jos sinun on saatava yksi hyvä idea, ala keksiä huonoja. Pian huomaat, että sinulla on 73 ideaa, joista kolme on taatusti parempia kuin se yksi, jonka onnistuit synnyttämään ohimosuonia pullistaen. Sitä paitsi tason laskeminen tekee hommasta hauskaa.

Lykkää työt viime tinkaan. Moni stressaa aikatauluista ja aloittaa hyvissä ajoin, jotta varmasti saa työnsä valmiiksi. Siten hommiin kuluu kuitenkin paljon enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Tehokkaaksi oppii, kun uskaltaa jättää työlle aikaa vain juuri ja juuri vaadittavan määrän, ja nipistää siitäkin himpun pois. Viime hetkellä tehty työ ei tule tehdyksi parhaalla mahdollisella tavalla. Se tehdään seiskan arvoisesti. Juuri niin kuin oli tarkoituskin."

Ollaan armeliaita itsellemme!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Nurkan takana




Kummasti piristää jo pelkästään tieto siitä että ihan kohta alkaa loma! Enää vajaa kaksi tuntia ja käyn hakemassa koululaiset kotiin. Samalla reissulla ajattelin käydä hommaamassa vähän joulukukkasia, sekä ruokaostoksilla. Lahjastressistä ei ole kärsitty sitten yhtään (ks. edellinen postaus..), sen verran paljon on väkerretty noita nameja että lahjat on lähes kuitattu niillä, ja jäipä itellekin vähän maistiaisia. Vielä jos joskus opettelisi itse tekemään suklaata :o)

Odottelen tässä että puut kävelisi liiteristä leivinuuniin ihan itsestään, uuni lämpiäisi, ja joku keittäisi reilusti riisipuuroa, jotta pääsisin ahkeroimaan niitä jouluisia laatikoita. Leipomusajatuksetkin pyörii mielessä, en vaan saa päätetyksi minkälaista herkkua haluaisin tehdä. Nythän sitä samalla voisi muutaman kakkaran pyöräyttää laatikoiden kanssa paistumaan. Ois joku mehevä ja herkullinen kuivakakkuohje, johon vois käyttää pari päivää liian vanhan, hapantumaan päässeen kerman, oisko?

Jotain ihan muutakin voisi tehdä, tarjolla olisi joulunaluskuvien ottamista (kunhan pieni tonttulakki löytyy, ja ulkona valostuu sen verran että kuvista tulee jotain (eli ehkä joskus maaliskuussa?)), kompostorin tyhjentämistä (jos jaksaisi pukeutua lumiukoksi, ja löytäisi tyhjän ison paljun johon valmiin kompostin voi lapioida), lumitöitäkin näyttäisi olevan, siivoamista ymym. Eipä käy lomalla aika pitkäksi.. Leppoisaa joulunodottelua!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulumieli hukassa





+3,2°C, sataa vettä, piha on muuttunut luistelukentäksi, lumet hupenee.. Rankan syksyn jälkeen en ole juurikaan jaksanut joulustella. En lähettänyt yhtään korttia, lahjat on ihan minimissä, laatikot paistamatta, kuusi kaatamatta, pukki hankkimatta, koristeet vielä vintillä, ei ole lapsilla kalenteriakaan paitsi suklaiset, koko mökki on jatkuvasti pyörremyrskyn kourissa, enkä jaksa oikein edes stressata mistään mitä pitäisi tehdä tai minkalaista pitäisi olla. Tulee se vähemmälläkin hössötyksellä. Mies tilasi eilen kinkun, pisteet siitä. Tosin piti ottaa puoli possua, mutta eipä se mitään, jospa loput lihakset saisi mahdutettua johonkin pakastimeen.. 

Lapsi haluaa joululahjaksi muuttaa Vaasaan kun siellä on enemmän kavereita, tai ainakin kylälle että voi olla enemmän kavereilla, tai mieluiten jonnekin muulle kylälle kuin tuonne missä oma koulu on että saisi vaihtaa koulua ja opettajaa ja kavereita. Mies ihmetteli eilen eikö joulupukki aio kysellä häneltä lahjatoiveita, on kuulemma yläkerran läppärillä ollut kirjanmerkkinä viime joulusta lähtien joku juttu, enkä kyllä yhtään muista mikä, tai siis pitäiskö mun nyt noin suorasta vihjailusta ymmärtää sellanen hankkia. Saa nettikaupasta (ei kyllä varmasti enää jouluksi), on kahta erilaista, maksaa neljätoista euroa. Yksi toivoi kaksi lahjaa, kuulokkeet ja kirjan "ja tosi kiva jos en saa niistäkään ku toisen". Kuulokkeita ei koko maailmasta just sellasia tietenkään saa, melkein oikeat löytyi ebaysta, toivottavasti ehtivät jouluksi, pitäis. Ja se kirja olikin sitten sellanen ettei sitä enää ole, painos on loppu, netistä löysin yhden paikan missä ehkä vielä on, tilasin, muttei sekään ehdi jouluksi. Että sellasta ihan stressitöntä lahjakarusellia tänä vuonna..

Eilen käväsin kaupungilla ettei enää sen jälkeen tarvitsisi, ja tietysti unohdin yhden jutun. Torstaina ois mulla vuoden viimeinen koulupäivä, samaan aikaan koulun joulujuhlat jossa lapsi esittää sotilasta jouluevankeliumissa. -Äiti tuuthan sää sitte kattomaan? Tottakai, oma koulu voi jäädä väliin tai sinne voi mennä reilusti myöhässä, ja samalla voikin sitten pyörähtää kaupungilla hakemassa sen yhden unohtuneen. Jos niitä tuolta pikkukaupungista edes saa..

Lasken tässä aamuja lomaan, vielä kolmesti pitää herätä. Ja jollei jouluna ole lunta, niin pysytellään sitten sisällä eikä kurkita edes ikkunoista ulos.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Onnenpäivänä


Herään aamuviideltä siihen, että sähköt katkeaa ja tuuli ulisee seinän takana.
Teen koululaisten kanssa aamutoimet taskulampun valossa.
Kiertelen aamupäivän ostoksilla oman kylän kaupoissa, ei näy jouluruuhkaa.
Ostan lisää lankaa, joulukukkia ja ihan hirveesti joulunalusruokaa.
Lahjoitan lisää tavaraa tarvitseville, omat nurkat tyhjenee pikkuhimpun verran.
Istun tunnin kirjastossa ihastelemassa monen vuoden kauneimpia luontokuvia.
Neiti joutuu siivoamaan kissan oksennuksen, ja kissa saa matolääkkeen.
Uppoudun kotona kirjaan, ja sähköt tulee sillä välin salaa takaisin.
Mies siirtää puukkoverstaansa ruokapöydältä kellariin.
Syödään taas sähkökatkopitsaa, koska leivinuuni on lämmin.
Saadaan uusi yövieras, ja entinen matkustaa pois.
Teen piparipohjaisen ja glögikuorisen joulujuustokakun.
Virkkaan pari uutta pipoa sunnuntain myyjäisiin.
Katselen boksilta viikon aikana tallennettuja ohjelmia.
Syön liian hyvin ja liikaa.
Tunnelin päässä palaa tuikku.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Raivoisa raivausmieli





Lainasin pari loistokirjaa: Kaaoksen kesyttäjän ja Paikat kuntoon feng shuin avullan. Toinen piti tilata kaupungista asti kun oman kirjaston kappale oli mystisesti hävinnyt, toinen löytyi naapurikylän kirjastosta. Lukea ahmaisin ne melkein yhdeltä istumalta (tuo paikat kuntoon.. olikin ennestään jo tuttu), ja seurauksia alkoi heti näkyä. Kuusi säkillistä tavaraa lahjoituksena kirppikselle. Tahraisia ja reikäisiä ja ihan hyviäkin vaatteita menkkahaukan kierrätyslaariin. Monta kassillista lehtiä ja kirjoja kirjaston kirppishyllyyn. Pukuhuoneesta kaappi pihalle, samoin paljon ihan rehellistä roinaa. (Kaapin tilalle laitettiin meidän vanha jääkaappi kakkosjääkaapiksi, nyt mahtuu mehut ja hillotkin.) Vuorellinen vanhoja koneita odottaa pääsyä sähkö- ja elektroniikkaromunkeräykseen, on vaan niin pitkä matka viedä niitä, kuten kaikkia muitakin. Huoh, ja silti tämä on vain jäävuoren huippu. Vielä monta raivoisaa raivauskohtausta saa tulla ennenkuin kaikki tarpeeton on jossain muualla kuin täyttämässä meidän nurkkia. Ei mitään joulusiivousstressinpoikasta, ihan muuten vaan raivaan ja raivoon. Luen opukset ehkä uudelleen tässä pian, että saan lisää virtaa megaprojektiini. Oispa mulla edes yksi pikkuapulainen..

Ja samaan aikaan kannan kaupoista lisää kamaa tilalle, vaatteita, kirjoja, jotain pientä mukavaa. Plääh.. Vaikka itse en juurikaan yhtään lahjaa aio hankkia, leikin tonttua toisten puolesta. Yritän miettiä vain järkevää ja tarpeellista, jotain joka ei ensi jouluun mennessä ole muuttunut rojuksi, ja vain ihan vähäisissä määrin. Mun mielestä ihan paras lahja on raha, sen voi saaja käyttää kuten parhaaksi näkee, eikä takuulla jää nurkkiin jaloissa pyörimään. Niitä parhaita lahjoja odotellessa..

torstai 5. joulukuuta 2013

Muka siivouspäivä, hah!





Nukuin viime yönä yksitoista tuntia!! Välissä heräsin herättämään Neitin, se kun oli ainoa meistä jonka oli tänään oltava jo aamusta liikenteessä. Olin luvannut viedä Pienimmän joskus lounaalle kahvilaan, se joskus oli tänään. Meille riisipuurolounas oli aamupala, ja jälkkäritortut pakattiin kotipakettiin. Ostin mukaan piparipullia, ja Neiti toi tullessaan vielä joulujuustokakkua ja pitsanpaloja. Ollaan oltu ihan ähkyssä. Niin, ja siis tänään meillä oli perheen yhteinen joulusiivouspäivä, koululaisten taksvärkki. On ne vähän siivoilleet, minä vähän enemmän, mutta mitään isoa stressiä ei sotkusta tänä jouluna revitä (jos ei aiempinakaan jouluina, eikä muulloinkaan :o) Paitsi kyllähän minä tietysti rähisen ja ärjyn kun muut ei tee mitään, ja mun pitää tehdä kaikki. Mutta se menee ohi. Vielä pitäis yrittää houkuttaa nuoriso lattianpesuun, vaikka kello on jo vaikka mitä. Huomenna otetaan ja lähdetään pikku lomaselle, viemään jouluherkkuja ja -terkkuja sukulaisille ja tutuille. Yritetään ajella lumimyräkästä poispäin. Toisaalta ei huvittais yhtään lähteä, vois koko pitkän viikonlopun käyttää paikkojen raivaamiseen, toisaalta on tosi kiva pitkästä aikaa päästä hetkeksi pois kotoa. Jospa nuo kotiinjäävät tajuais sillä välin vähän järkkäillä.. No en kyllä meinaa sen varaan laskea, täytyy sitten taas arkena jatkaa raivuuoperaatiota. Jospa tässä vielä lämmäyttäisi kattilallisen glogiä sekä saunan, ja sitten voisi kaivautua hyvillä mielin peiton alle.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Pimmeli


Ai että! Näköjään punaisista muovipilleistäkin tehty himmeli voi olla hieno, varsinkin tekijänsä mielestä.. Olipas aika hankala kuvattava, tuommonen pitkä ja laiha ja melkein olematon hässäkkä. Lähemmissä kuvissa näkyy vielä siellä täällä päättelemättömiä langanpätkiä, ja puuttuupa tuosta vielä muutamat pikkuosasetkin. Ne lisään joskus mikäli siltä tuntuu, ihan hyvä on munsta noinkin. Nyt sille pitää vain keksiä sopiva paikka, joku sellainen jossa on turvassa pikkukäpälöiltä :o)



Himmelin nimi on Vanhassa tuvassa ja kirjan kuvateksti sanoo näin: "Himmeli liikehtii hiljaa. Avotakassa rätisee tuli lähettäen lämpöään pitkälle huonetta. Kynttilä tekee oman pienen ilmavirtansa. Tuvan ovi käy, naapuri tulee tervehdyskäynnille. Nyt himmelin osaset liikehtivät entistä vinhempaa. Onni on talossa taattu, kun himmeli liikkuu. Tämä pitkänmallinen himmeli on vanha malli ja poimittu Maa- ja kotitalousnaisten julkaisemasta klassikkokirjasta nimeltä Himmeli vuodelta 1983. Himmeli on näyttävä ja parhaimmillaan omassa elementissään, vanhassa tuvassa pitkän pöydän yllä."

Oishan se toki varmasti vielä paljon hienompi oljesta tehtynä, hirsituvassakin. Tuo himmelikirjan kuva tasaisesta harmaasta seinästä plus astiakaapista plus himmelistä on niin herkku, että melkein pääsee itku. Määkin tahon edes yhden tasaisen seinän!



Tein yhden keltaisenkin version, se sopis kyllä tuohon ryijyn eteen, mutta saappaat nähä mihin päätyy. Paksuista mustista pilleistäkin tein muutamia erilaisia himmeliviritelmiä. On ne vaan niin massiivisia ja kömpelönnäkösiä, ettei niitä nauramatta kattele. En laittele kuvia niistä nyt tähän, toivottelen muuten vain iloista päivää kaikille!