Lokakuun tulkinta

RAKASTAN. RAKASTUN. TULEN RAKASTETUKSI.

Rakastavaiset

(Hmmmm. Ihanku tässä tosiaan olis nyt joku teema oikein.. Ja vaikka kovin rakkaudelliselta ei ehkä äkkiä katottuna elämä nyt näyttäiskään, niin oon varma että pinnan alla kuhisee ja kovasti!)

Unessa remppaan isoa taloa, vanhoja tiiliseiniä, päätän maalata ne rappaamisen sijaan. Kaareva tiiliseinä portaikossa, vanhoja takkoja jne. Mun eksä aikoo auttaa mut sit kulkee vaan ohi ku siivoilen yhtä huonetta, kaikkee rojua lattialla, muovipusseja ☆ Saimaalla on käännettävä saari, toiselta puolelta pelkkää lautajulkisivua ja laituria. Uidaan pois, joku ei osaa, pääsee kuitenkin. Kehun kovasti porukkaa ku päästään rantaan. ☆ Huomaan että mulla on tiukat mustat housut, ollaan menossa mummolaan. Joku ihme korkee katsomo/saunan lauteet, mennään koko perhe sinne syömään karkkia. Lapset istuu nurkassa, ne ku lähtee jää sotku sokeria ja karkinmurua. Määki syön hulluna karkkia, yäk. Imen jotain pinkkiä karkkitikkua jonka lapset ois halunnu, heitän niille jämät ja jotain punasia luontaistuotepellettejä, toisessa purkissa on sinisiä ja valkosia. Lapset syö niitä, lähtee rallatellen hyppimään tasoja pitkin alas, meen mukana vahtimassa. ☆ Katon peiliin et pitäskö ajaa kainalokarvat, otan höylän ja ajan pari karvaa ku huomaan etten haluu ajaa enempää. Mulla on viikset, oon aika ylpee niistä. Huomaan peilistä että mun tissien välissä oleva luomi on hetken musta ja iso ja röpelöinen, sit taas tavallinen. Näytän peilistä välillä tytöltä, välillä pojalta. Mulla on tiukka sininen kiiltävä sukkapuku, vyö, isot tissit, mietin että ihan turhat. Oon lähössä johonki ja eteisessä vastaan tulee joku tyttö, innostuu kovasti ku näkee mut, haluaa trimmata mun viiksiä. Kohta oon parturissa, kiellän kovasti koskemasta pitkiin hiuksiin, saa tasottaa vaan ottikset ja viikset. Mulla on kädessä tupakka, en osaa polttaa sitä, kohta joku muori antaa omansakin, en halua polttaa sitäkään, tumppaan ne pöytään.

(Nää unet on kyllä outoja.. Mut jos ei muuta tolkkua ota, niin tästä unesta ainaki löytyy selkeesti maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapainottuminen!)

((Ja nyt seuraava seikkailu kutsuu, täytyy ehtiä junaan!))

Kesälomaviikko numero kaks

Oi mikä viikko! Satua ja magiikkaa, palatseja, paljaita varpaita, kasa uusia ihania ihmisiä, auringonpaistetta ja hellettä, rantahiekkaa, tyrskyjä, kallioille kiipeilyä, dinosaurusten jalanjälkiä, hyvää ruokaa ja paljon, joogaa, tanssia ja tuhansittain askelia joka päivä, vähän kaupungin sykettä, kastautuminen valtameren syliin, muutama vähän kuumottava tilanne. Kuten nyt tämä ettei ole tietoa mitä huomenna tapahtuu, mihinpäin tästä lähden (vielä en kotiin), mutta sen tiedän että kyllä kaikki järjestyy. Aurinkoa sulle!

Viikkokatsaus

Loman eka viikko takana ja fiilis on tämmönen. Aa että, kyllä nyt kelpaa! Aurinkoa, vuoria, kävelyä, joogaa, hiekkarantaa, uimista meressä, ihania smuutsieita, pari jätskiä, hyvää seuraa. Ens viikolla maisemat hieman vaihtuu, mutta muuten soisin menon jatkuvan suunnilleen samanlaisena.

Viime viikonlopulta

Käytiin poikain kanssa ruskaretkeilemässä. Kaikki upeat metsät, keltaista ja vihreetä. Ollapa nyt lintu (tai edes drone - paitsi että dronet ei lennä talveks etelään..)! Mää tykkään kyllä syksystä, siitä hitaasta viipyilevästä tunnelmasta ja harmaastakin, mutta erityisesti niistä aurinkoisista syyspäivistä jolloin kaikki värit on niin kirkkaita ja kontrastit mahtavia, niitäpä ei tällä kertaa nähty.

Se paras kaveri

Me haettiin se Irlannista syksyllä 2005, siellä se asui kymmenen sisaruksensa kanssa ulkorakennuksessa, ja heilutti pitkää häntäänsä ku nähtiin se ekaa kertaa. Sillä oli maailman kauneimmat silmät ja maailman lempein luonne, se oli just täydellinen koira. Se opetti mulle vuosien varrella niiin paljon elämänilosta ja ehdottomasta rakkaudesta. Kesällä se vielä jaksoi kulkea lenkillä mukana kirsu pystyssä. Ja nyt yhtäkkiä parissa päivässä ei melkein pääse makuulta ylös, roikottaa päätä ja horjahtelee, ruoka ei maistu, yskii, uikuttaa ihan hiljaa välillä, katsoo silmiin eri tavalla. Oli pakko tehdä maailman raskain mutta ainoa oikea päätös..

On niin hiljaista. Ei kuulu tassujen laahustelua (niinku vanha pappa köpöttelis tohveleilla) eikä illalla kynsien rapinaa portaissa ja syvää huokausta kun koira asettuu yöunille mun oven taakse. Kuka mua nyt vie ulos joka päivä, kuka varastaa ruuat pöydältä kun silmä välttää, kuka karkaa jos ovi ei mene kunnolla kiinni, kenelle syötetään ruuanjämät, kuka nuolee jukurttipurkit?? Mä en ole aikoihin itkenyt näin paljon. Tuntuu tosi hyvältä antaa tulla kaikki itkemättömät itkut, kaikkien kuolemat, erot, surut. Ja varmasti maisemanvaihdos tulee just nyt oikeeseen hetkeen.

Sanon ihan samalla tavalla ku just 5 vuotta täyttänyt ipana: Mulla tullee Neeraa ikävä!

Listaa

lähtö lähenee, tänään vielä viimeinen luomutoimitus kaupunkiin, pyykkikone laulaa, junaliput hankittu vähän viimetipassa, Helsingin kämpän avaimet, passi tallessa, jalkakarvanpoistolaite vielä ostoslistalla, tarvitaanko aurinkorasvaa hellehattua kuinka paljon kesävaatteita, joogamatto pakattu, viltti pyyhkeet bamburätti ja rantahurtuuki, hakemuksia lähetetty, työvaatteet mukaan, riittääkö lenkkarit vai pitääkö hommata jotain vedenpitävää, riittävästi lämmintä mukaan, kookosöljy, iso kasa tyhjiä muistikortteja, taskulamppu, kaikki laturit, vitamiinit ja maitohappobakteerit, lukemista päiväkirja japanilaiset ristikot ja kyniä, varmaan vielä jotain muuta pitää muistaa, eiköhän se tästä :o)

Onko sittenkään?

 

Nyt on joku en tiiä mikä mutta ei ihan omalta jutulta tunnu. Tämmönen ihme öllötys-möllötys, mitään ei huvittais eikä jaksais. Ihanku yhtäkkiä huomais että onkin vaan koko aika tolkuttanut itelleen että joojoo kaikki on just hyvin ja oon kyllä onnellinen just näin, ja sitte tulee joku ja osottaa sormella että kato! tuoko muka on ookoo?? Että herää pahvi, oisko aika ottaa langat omiin käsiin ja rakentaa semmonen unelmien elämä ihan aikuisten oikeesti, mitähäh?!? Ja sitte on ihan melkein shokissa kun muistaa että niinjaajoo, minähän se tosiaan päätän minkälaista elämää elän, ja onko tämä nyt muka sitä korkeinta. Ihan kauheesti en aivokapasiteettia aio vatvomiseen käyttää, mutta kyllä se jossain tuolla koko ajan raksuttaa, taustaohjelma, ja sitten joskus valmis ratkaisu pullahtaa ulos ihan päivänselvänä. Sitä odotellessa..

Tuiverrusta

Kylläpäs nyt on vaihteeksi tuiverrellut, kun koko viime viikon asuttiin paikallaanseisovassa sumupilvessä. Kahdessa päivässä on melkein kaikki (ainakin vaahteran-) lehdet irronneet puista. Yritetään saada peltotöitä mahdollisimman paljon pakettiin tällä viikolla. Vielä ois vähän porkkanaa pellossa, sekä punajuuria joita yritetään kasvattaa isommiksi. Kasvaa kasvaa, kasvukausihan on vielä käynnissä, eikös..? Palsternakkojen osalta toivo on jo tältä vuodelta menetetty, ensi kerralla ollaan taas vähän viisaampia sen suhteen mitä kylvetään, miten paljon ja milloin. Herneitä olis vielä puskissa jos joku jaksais poimia ja syödä, ja lehtikaalet rehottaa, ne pitäis kyllä kaikki saada myytyä, mitenkäs me niitä muka säilöttäis.. Ohrat on vielä pellossa kun kelit menikin ihan kummallisiksi sillon ku piti päästä puimaan. Ohrapellon nurkkaan tulee ens kesäksi vihannestarha, joten talvivalkosipulit pitäis saada pian peltoon, ja sitä ennen tietty pellon muokkaus ymym. Saas nähä, sillä kohtahan mun työt on ohi ja menolippu lomalle varattuna. Lomakin aiheuttaa pientä tuiverrusta pääkopassa jo näin etukäteen, pitäis vähän suunnitella missä ja mitä, mutta nyt on ainakin kaks ekaa viikkoa suht selvillä ja enköhän siitä eteenkinpäin jotain tekemistä keksi. Mukavaa syysviikkoa Sulle!

Syyskuun tulkinta

Viikonloppu vierähti ihan muissa maailmoissa, joten syyskuun tulkintakin tulee tälleen jälkijunassa :o)

----------

EN TARVITSE MITÄÄN. SAAN KAIKEN.

Feeniks-lintu. Päästä irti niin pääset vapaaksi. "Saat sen mistä luovut." Vaikeuksien kautta voittoon.

----------

Sauvojen 6 - voitto

"- voitto - menestys - selkeys - läpimurto - energioiden yhdistäminen -

"Kun olemme etsineet tarpeeksi kauan, kun olemme yrittäneet kaikkemme, äkillinen läpimurto tapahtuu ja odottamaton voitto on meidän. Meidät täyttää ylevä voiman tunne, joka auttaa meidät voittoon kaikessa, missä tahdomme."

Voiman kuusi sauvaa ovat keskenään sopusoinnussa ja ne ovat järjestyneet tarkoituksenmukaisesti. Rakkautta kuvaavat lootuksenkukat, uudelleensyntymää kuvaavat feeniks-linnun(!) päät, ja luovaa voimaa, uuden luomista, Horuksen silmää kuvaavat siivekkäät pallot ovat yhdistyneet ja vahvistavat toinen toisiaan. Liekit palavat jälleen. Taustan violetti väri on vaalentunut, sillä olet varma voitostasi. Muinaisessa Egyptissä tämä väri symboloi läpimurtoa voittoon."

---------- 

Heppatallissa on toisessa päässä karsina jossa yks heppa ja iso pihattokarsina jossa paljo heppoja ja peili. "Mitä ne tuosta peilistä tykkää?" Just meinasin itekkin kysyä sitä. Sit on kilometrin mittanen varustetunneli. Yhtäkkiä hepat onkin kolme sonnia. Yks niistä tunkee päänsä käytävälle, sitä pitää silittää, tunkee melkein syliin. Sitte ollaan siellä karsinassa, se on pelottavaa. Unessa yritän kirjottaa tätä unta ylös mustalla maalilla, se on melkein kuivaa, ei löydy sopivaa pensseliä, kaikki on liian leveitä, huonoja. Ollaan lähössä lasten kanssa kauppaan, haen vielä takin päälle ku ei oo rintsikoita, äiti just soittaa ja sanoo että naapurilla ei tiedetä mikä sillä on niin se joutuu suojatiehoitoon. Yritän kysellä mikä se sitten on. Jotenki tuntuu että mun eksällä on uus tyttökaveri. Puhelin soi ja ääni sanoo että istuhan nyt alas, ja oon heti että jaaha, joku on kuollu. Meen hammaslääkäriin, mutta aika onkin ollu jo aiemmin, 12.30 ja kello on jo 14, kaikki muut kutsutaan sisään ja istun vaan siellä ja odotan. Meen vessaan ja siellä on joku ihme viemärisysteemi. Meillä on ollu yks tuttu vvuuffaamassa, on just lähössä pois ja kirjottaa kivan arvostelun. Jonku tyypin piti tulla seuraavaksi sen tilalle, se on nyt Rovaniemellä, siltä tulee viesti että se on sairaana eikä pääse tulemaan.

(Nää unet on kyllä outoja.. Mutta tuo vvuufferijuttu tapahtui melkein oikeesti! Meille tuli japanilainen vvuufferi, joka noin tunti saapumisensa jälkeen pyysi kyytiä takas asemalle koska sen isoäiti oli sairastunut yhtäkkiä ja niinpä sen piti heti lentää takas kotiin..)